Pohdintaa vaihteeksi, ei juurikaan matkoihin liittyvää joten ohita juttu jos vain matkajutut kiinnostaa. Luulin että voisin pitää kommentoinnin taas ainakin hetken käytössä, no eihän se toiminut kuin hetken. Lähes heti piti ottaa kommentointimahdollisuus pois kun yksi tyyppi alkoi herjaamaan risteilyjuttuuni. Ainahan sen olen tiennyt että matkat aiheuttavat joskus joissain kateutta, mutta kateutta on monenlaista ja sitä kateutta voi oppia myös hallitsemaan, jos haluaa. Toisten matkat eivät ole keneltäkään pois ja lähes jokainen eurooppalainen voi matkustaa jos säästää. Matkat eivät ole kilpailua siitä kuka käy missäkin, matkailu on kokemus ei kilpailu. Mielestäni siinä ei vaan ole mitään järkeä rypeä kateudessa, ei pienintäkään järjen hiventä eikä kateus ole edes kehittävää toimintaa. Kehittävää toimintaa on opiskeleminen, lukeminen, harrastukset ym. Usein kateus on myös täysin turhaa, sillä kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka joku upea maisemakuva antaisi sitä ymmärtää. Kuvat ovat vain kuvia, kuviin tallennetaan ne onnistuneet hyvät hetket useimmiten. On osattava erottaa se että vaikka joku kohde näyttäisi upealta, se ei tarkoita että kaikkien matkailijoiden elämä olisi täydellistä.
Jokaisella on sekä hyviä että huonoja hetkiä, jolloin kateus on turhaa. Matkoista voi ajatella niin että on kateellinen ja vihainen, tai sitten voi ajatella niin että onpa upea kohde tuolla minäkin käyn joskus, itse saa valita kummin reagoi. Moni asia on omista valinnoista ja asenteesta kiinni, asennetta voi myös muuttaa. On kumminkin vain energian tuhlausta olla vihainen ja kateellinen. Siksi olen kirjoittanut myös huonoista matkakokemuksista, että näkee etteivät kaikki matkani ole täydellisiä. Unelmien matkaksi kuvitellulla matkalla saattaa myös sairastua ja joutua maksamaan kalliin lääkärin, tai unelmien risteily saattaakin olla sellainen että yläkerrassa tehdään remonttia joka aamu ja altaat ovat niin täysiä ettei uimaan pääse kuin kerran pari jos sitäkään. Se että menin risteilylle oli yhden tyypin mielestä kiusaamista, vaikka en kirjoittanut risteilyjuttuani häntä varten, vaan matkailijoita varten joita kiinnostaa risteilyvinkit ja kokemukset. Kohdistan kaikki matkajuttuni matkailijoille joita kiinnostaa matkailu, en draamasirkusta varten. En edes ollut unelmieni risteilyllä, vaan otin sen joka oli jäljellä. Unelmieni risteilyllä olisi ollut enemmänkin kohteita ja tilaa uida, mutta sellainen jäi välistä. Siitä huolimatta kateutta on, sillä jotkut kuvittelevat että jokainen minun lomani on vain täydellista palmujen alla lekottelua altaalla, jossa on tilaa ja tietysti vain unelmakohteita joissa paistaa aina aurinko ja kaikki on täydellistä. Sellaistahan se elämä on, vaan kun ei ole. Se ei sitä ole, joten en todellakaan ymmärrä sukulaista joka kävi kommentilla purkamassa tuntojaan. Jokaisella on oikeus matkustaa ja on laillista matkustaa. Ottaisiko hän kaikki matkakokemukseni ja muut muistot kannettavikseen, ei varmasti. Ilmastonmuutoksen seurauksena ainakaan Euroopassa ei taida olla enää mitään unelmasäätä, sillä rankkasade ja ukkosmyrskyt ovat todella usein useissa kohteissa. Hassua että joku jaksaa olla sellaisesta vielä kateellinen. Jos jossain on upea maisema jota kuvaan, ei se tarkoita sitä että koko päivä olisi aurinkoinen tai täydellinen. Kauniit kukatkaan eivät takaa sitä että kohde olisi täydellinen, kaikki ihmiset mukavia ja kohteliaita, sää täydellinen. Jos saisin valita, kirjoittaisin blogia vain muille matkailijoille. Joskus, nykyään aika useinkin harkitsen rajattua blogia, en vaan ole tehnyt niin.
Jokaisella on sekä hyviä että huonoja hetkiä, jolloin kateus on turhaa. Matkoista voi ajatella niin että on kateellinen ja vihainen, tai sitten voi ajatella niin että onpa upea kohde tuolla minäkin käyn joskus, itse saa valita kummin reagoi. Moni asia on omista valinnoista ja asenteesta kiinni, asennetta voi myös muuttaa. On kumminkin vain energian tuhlausta olla vihainen ja kateellinen. Siksi olen kirjoittanut myös huonoista matkakokemuksista, että näkee etteivät kaikki matkani ole täydellisiä. Unelmien matkaksi kuvitellulla matkalla saattaa myös sairastua ja joutua maksamaan kalliin lääkärin, tai unelmien risteily saattaakin olla sellainen että yläkerrassa tehdään remonttia joka aamu ja altaat ovat niin täysiä ettei uimaan pääse kuin kerran pari jos sitäkään. Se että menin risteilylle oli yhden tyypin mielestä kiusaamista, vaikka en kirjoittanut risteilyjuttuani häntä varten, vaan matkailijoita varten joita kiinnostaa risteilyvinkit ja kokemukset. Kohdistan kaikki matkajuttuni matkailijoille joita kiinnostaa matkailu, en draamasirkusta varten. En edes ollut unelmieni risteilyllä, vaan otin sen joka oli jäljellä. Unelmieni risteilyllä olisi ollut enemmänkin kohteita ja tilaa uida, mutta sellainen jäi välistä. Siitä huolimatta kateutta on, sillä jotkut kuvittelevat että jokainen minun lomani on vain täydellista palmujen alla lekottelua altaalla, jossa on tilaa ja tietysti vain unelmakohteita joissa paistaa aina aurinko ja kaikki on täydellistä. Sellaistahan se elämä on, vaan kun ei ole. Se ei sitä ole, joten en todellakaan ymmärrä sukulaista joka kävi kommentilla purkamassa tuntojaan. Jokaisella on oikeus matkustaa ja on laillista matkustaa. Ottaisiko hän kaikki matkakokemukseni ja muut muistot kannettavikseen, ei varmasti. Ilmastonmuutoksen seurauksena ainakaan Euroopassa ei taida olla enää mitään unelmasäätä, sillä rankkasade ja ukkosmyrskyt ovat todella usein useissa kohteissa. Hassua että joku jaksaa olla sellaisesta vielä kateellinen. Jos jossain on upea maisema jota kuvaan, ei se tarkoita sitä että koko päivä olisi aurinkoinen tai täydellinen. Kauniit kukatkaan eivät takaa sitä että kohde olisi täydellinen, kaikki ihmiset mukavia ja kohteliaita, sää täydellinen. Jos saisin valita, kirjoittaisin blogia vain muille matkailijoille. Joskus, nykyään aika useinkin harkitsen rajattua blogia, en vaan ole tehnyt niin.
Pystyn itsekin tarkastelemaan matkajuttujani kuin ulkopuolinen ja näen täällä myös huonoja matkakokemuksia, kaikki ei ole ollut täydellistä. Menneestä: aivan aluksi vuosia sitten kateus kohdistui asumiseen, kuviteltiin että asuin uudessa "hienossa" omistusasunnossa itä-Helsingissä. Se koti oli todellisuudessa vain tuikitavallinen vuokra-asunto homekodin jälkeen yhden jättimarketin vieressä harmaassa kerrostalossa, josta en edes pitänyt. Minulla ei ollut edes tvtä siinä asunnossa. Matkustelin silloin vähemmän eli vain kerran tai kaksi vuodessa, vaikka olisin halunnut matkustaa jo silloin enemmän. En kumminkaan inhonnut kaikkea vaikka en päässytkään matkustamaan silloin niin usein kuin halusin, koska asenteeni on erilainen. Minun asenteeni on sellainen että olen valmis odottamaan ja unelmoimaan, heti ei tarvitse matkoille rynnätä, kun elämäntilanne oli sellainen ettei ollut summia matkustaa joka puolella. Kaipasin aina uusiin ja vanhoihin kohteisiin. Lopetin toistuvan shoppailun ja aloin myös säästämään. Mitä minä niillä tavaroilla, jos voisin matkustaa. Usea vuosi kului silloin pelkkään haaveiluun, sitä en edes kiellä. Mielestäni ei ollut syytä kateuteen ja en tule koskaan ymmärtämään sitä kateutta jota sain osakseni. Sitä ajalta en kaipaa paljoakaan. En vieläkään ymmärrä mitä järkeä oli olla kateellinen sellaisesta, en tule ikinä ymmärtämään. Elämäni ei ollut silloin millään tavoin upeaa, täydellistä tai kadehdittavaa, vaikka niin luultiin. Ehkä se siltä näytti, en vain tiedä miten. Yks kaks alkanut rapun sotkeminen, turhat hälytykset ym. osoittivat kateuden täysin selkeästi. Sitä käytöstä ei ilmennyt aiemmin, kunnes vasta sitten kun asuin siinä muka ihannetalossa, joka oli minulle vain vararatkaisu ja majoitus kun en muutakaan keksinyt. Sitten aloin matkustelemaan enemmän.
Mutta niin, lopulta muutin pois siitä talosta ja ne muutamat kateelliset tyypit varmaan luulivat voittaneensa jotain. Todellisuudessa sen hetkiset tunteet olivat sitä että olin pettynyt asuntoon ja asuinympäristöön, en viihtynyt hetkeäkään vaikka se ei ehkä näkynyt. Joskus näin painajaisia kodista joka ei tuntunut kodilta. Niihin aikoihin minulla ei ollut aluksi rahaa matkustaa enempää kuin kerran pari vuodessa. Silloin kävin viikon matkoilla kerran vuodessa ja olin yleensä tyytyväinen niihin matkoihini ne olivat minulle kohokohta. Tiedän kyllä senkin minkälaista on olla pienituloinen. Järjetöntä että sellaisesta oltiin kateellisia, mutta mistä tahansa voi olla kateellinen niin kai se on. Ihmisten luonteet ovat erilaisia se tästä on opittu. En pitänyt asunnosta, sen sijainnista enkä näköalasta. En koskaan löytänyt unelmieni asuntoa ympäristöstä jossa olisin aidosti viihtynyt. Se ja tuo kateus vain auttoivat minua siinä että halusin matkustaa yhä enemmän ja enemmän. En ollut koskaan levoton, en vain viihtynyt ja sietänyt kaikkea. 2013 katselin lentokoneita jotka lensivät jatkuvasti ja mietin jatkuvasti minne ne ihmiset menivät ja mistä upeista kohteista he olivatkaan tulossa. Aloin kaiken aikaa toivoa olevani siinä koneessa matkalla jonnekin, että minäkin voisin. Silloin olin käynyt vain muutamissa maissa. Ilman sitä häirintääkin olisin ajatellut niin etten viihtynyt juuri siinä talossa. Onneksi se talo ja aika jäi taakse, sillä en ehkä koskaan olisi keksinyt alkaa matkustella niin paljon, jos olisin jumittunut. Eli kateudellaan he melkein tekivät palveluksen sitä tietämättään. Tämä asia sai minut myös yhä vahvemmin ajattelemaan niin etten koskaan halua omistusasuntoa mistään. Sama tyyppi ilmeisesti muiden kanssa kulkee pilkkaamassa minua siitä ettei minulla ole lapsia, jokainen saa valita. Kukaan ei nykyaikana ole velvollinen kertomaan asioistaan muille, ei vieraille eikä sukulaisille, jos ei halua. Kukaan nainen ei myöskään ole velvollinen hankkimaan suurperhettä, jos ei tahdo/pysty/halua. Ihmiset ovat eri elämäntilanteissa ja kaikkien ei tarvitse elää samaa elämäntilannetta samaan aikaan. Lasten tulisi olla hieno ja toivottu asia, eikä mikään pakko olla kaikilla just nyt -asia, näin minä ajattelen. Ajattelen itse myös niin että on aivan sama onko jollain lapsia vai ei, jokainen päättää itse asioistaan. Tasa-arvo on hyvin tärkeä asia ja sitä ei ole kaikilla maailman naisilla, joten tasa-arvoa tulisi vaalia eikä tuolla tavoin huudella mitä kenelläkin naisella pitäisi olla. On paljon kulttuureita, joissa naiset eivät saa valita yhtään mitään. Ne tietyt sanat jättivät minulle hetkeksi tasa-arvottomuuden tunteen, mutta nyt en enää välitä asiasta. Jos jollain on eri mielipide, mitä sitten. Matkustelu on minulle pääasia, vaikka joku ei tykkäisi ihan sama. En myöskään koe että yksityisasiani kuuluisivat niille huutelijoille millään tavoin, mikään yksityisasiani ei kuulu eikä koske heitä miltään osin eikä tule ikinä koskemaan. Minulla on oikeus yksityisyyteeni ja matkusteluun, niin kuin muillakin on. Monenlaisten kokemusten jälkeen olen tyytyväinen että matkustelu on se pääasia, se sopii minulle nyt. Jollekin toiselle sopii jokin eri elämäntilanne ja myös se on ok. Voisin elää edelleen ikävää arkea siinä talossa jossa en koskaan viihtynyt, tai voisin olla vaikka jossain huonossa parisuhteessa. Kaikki voisi olla toisin.
Mutta niin, lopulta muutin pois siitä talosta ja ne muutamat kateelliset tyypit varmaan luulivat voittaneensa jotain. Todellisuudessa sen hetkiset tunteet olivat sitä että olin pettynyt asuntoon ja asuinympäristöön, en viihtynyt hetkeäkään vaikka se ei ehkä näkynyt. Joskus näin painajaisia kodista joka ei tuntunut kodilta. Niihin aikoihin minulla ei ollut aluksi rahaa matkustaa enempää kuin kerran pari vuodessa. Silloin kävin viikon matkoilla kerran vuodessa ja olin yleensä tyytyväinen niihin matkoihini ne olivat minulle kohokohta. Tiedän kyllä senkin minkälaista on olla pienituloinen. Järjetöntä että sellaisesta oltiin kateellisia, mutta mistä tahansa voi olla kateellinen niin kai se on. Ihmisten luonteet ovat erilaisia se tästä on opittu. En pitänyt asunnosta, sen sijainnista enkä näköalasta. En koskaan löytänyt unelmieni asuntoa ympäristöstä jossa olisin aidosti viihtynyt. Se ja tuo kateus vain auttoivat minua siinä että halusin matkustaa yhä enemmän ja enemmän. En ollut koskaan levoton, en vain viihtynyt ja sietänyt kaikkea. 2013 katselin lentokoneita jotka lensivät jatkuvasti ja mietin jatkuvasti minne ne ihmiset menivät ja mistä upeista kohteista he olivatkaan tulossa. Aloin kaiken aikaa toivoa olevani siinä koneessa matkalla jonnekin, että minäkin voisin. Silloin olin käynyt vain muutamissa maissa. Ilman sitä häirintääkin olisin ajatellut niin etten viihtynyt juuri siinä talossa. Onneksi se talo ja aika jäi taakse, sillä en ehkä koskaan olisi keksinyt alkaa matkustella niin paljon, jos olisin jumittunut. Eli kateudellaan he melkein tekivät palveluksen sitä tietämättään. Tämä asia sai minut myös yhä vahvemmin ajattelemaan niin etten koskaan halua omistusasuntoa mistään. Sama tyyppi ilmeisesti muiden kanssa kulkee pilkkaamassa minua siitä ettei minulla ole lapsia, jokainen saa valita. Kukaan ei nykyaikana ole velvollinen kertomaan asioistaan muille, ei vieraille eikä sukulaisille, jos ei halua. Kukaan nainen ei myöskään ole velvollinen hankkimaan suurperhettä, jos ei tahdo/pysty/halua. Ihmiset ovat eri elämäntilanteissa ja kaikkien ei tarvitse elää samaa elämäntilannetta samaan aikaan. Lasten tulisi olla hieno ja toivottu asia, eikä mikään pakko olla kaikilla just nyt -asia, näin minä ajattelen. Ajattelen itse myös niin että on aivan sama onko jollain lapsia vai ei, jokainen päättää itse asioistaan. Tasa-arvo on hyvin tärkeä asia ja sitä ei ole kaikilla maailman naisilla, joten tasa-arvoa tulisi vaalia eikä tuolla tavoin huudella mitä kenelläkin naisella pitäisi olla. On paljon kulttuureita, joissa naiset eivät saa valita yhtään mitään. Ne tietyt sanat jättivät minulle hetkeksi tasa-arvottomuuden tunteen, mutta nyt en enää välitä asiasta. Jos jollain on eri mielipide, mitä sitten. Matkustelu on minulle pääasia, vaikka joku ei tykkäisi ihan sama. En myöskään koe että yksityisasiani kuuluisivat niille huutelijoille millään tavoin, mikään yksityisasiani ei kuulu eikä koske heitä miltään osin eikä tule ikinä koskemaan. Minulla on oikeus yksityisyyteeni ja matkusteluun, niin kuin muillakin on. Monenlaisten kokemusten jälkeen olen tyytyväinen että matkustelu on se pääasia, se sopii minulle nyt. Jollekin toiselle sopii jokin eri elämäntilanne ja myös se on ok. Voisin elää edelleen ikävää arkea siinä talossa jossa en koskaan viihtynyt, tai voisin olla vaikka jossain huonossa parisuhteessa. Kaikki voisi olla toisin.
Time for thoughts, not only about travels this time.
Some people never change to better not even after years. I mean people who think they can say anything about others anytime and envy about anything that I do. I have always knew some people envy travelers. Exactly the envy could be a good or bad, it all depends how you want to react. Example if you see a beautiful picture of amazing place it's possible to envy but you can think like I'm going there someday or then just envy and be angry. Angry enviness is a useless thing I think and lost of energy only. That's why I have also wrote about negative experiences and things while traveling. I wish that travel is experience but not as competition. I thought nobody could not envy my travels anymore if I wrote about it all honestly, about it all how things were not perfect while traveling. Nothing is not perfect and life is full of good but also bad memories and experiences. Years ago when I started traveling abroad more and more before that I was living an ordinary life in the house and place I didn't felt comfortable. Even then few people envy me they thought my life was perfect but it was not. I was not happy about the house and place I was. Then I changed it all and I started traveling much more than before. Years ago I only used to travel about 1-2 times a year often just once a year. I didn't like it I was just dreaming of traveling but mostly I was spending time inside and dreaming but later I changed and started traveling. What if I never wrote about these negative experiences? then it all could look like a holiday in paradise but I wanted to be honest. My life or traveling lifestyle is not only a perfect paradise under the bright sun. Also a lot of weird things happen sometime. Sometime I get sick while traveling and sometime I got the worst accommodations and a lot of more. What so ever it was thought of the day. If you feel envy anytime just think how you could improve your life.
