perjantai 21. elokuuta 2015

Ajatuksia tyylistä, blogista sun muusta


Vaihteeksi muutamia (ei matkoihin) liittyviä ajatuksia. Kuvan Versacen sanonta tiivistää minunkin nykyiset ajatukset aika hyvin: älä seuraa kaikkia trendejä, sinä päätät mitä olet ja mitä haluat ilmaista sillä miten pukeudut ja miten elät. Silloin kun en kirjoittanut vielä näin paljoa matkoista ja seurasin enemmän (lähes ainoastaan) tyyliblogeja, niin alkoi tuntua siltä että koko ajan pitäisi muka olla jotain uutta ja myös merkkitavaraa, vaikka asia ei ole näin. Jokainen saa onneksi valita. Se on kumminkin ihan normaalia jos nuorten mielestä on kiva seurata trendejä ja vasta kokeilemalla oppii sen oman tyylin. Suoraan sanoen en enää omista mitään mitä kaksi vuotta sitten oli: ei ole samoja vaatteita, ei useita kenkiä. Nykyään tuntuu myös paremmalta laittaa esimerkiksi ylimääräiset vaatteet kierrätyslaatikkoon, josta ne sitten parhaassa tapauksessa lähetetään köyhille vaikka Syyriaan tai Ukrainaan. Se on vain materiaa mutta joku joka ei uskalla sodan takia mennä ulos saattaa tarvita paljon enemmän esimerkiksi ylimääräisiä vaatteita, tarvikkeita, ruokaa yms. En enää seuraa uusia trendejä enkä katsele muotimallistoja mitenkään aktiivisesti.

On asioita joista on ylipäätään liian vaikea tänne kirjoittaa, mutta tänä vuonna olen nähnyt todella selkeästi omassa elämässäni sen kuka on rehellinen ja kuka ei ja kuka kannustaa toisia ja kuka ei. Nyt tiedän ettei muutos ole aina mahdollista mutta unohdus on mahdollista ja se oli helpompaa ja nyt kun ajattelen näin olen paljon onnellisempi kuin silloin jos tekisin niin että odottaisin joidenkin tiettyjen ihmisten muuttuvan. Blogissa on silti kiva jakaa matkajuttuja ja ajatuksia ilmaisena harrastuksena. Arvostelijoita kumminkin riittää aina ja joskus on hyvä osata rajata mistä kirjoittaa. Onneksi kumminkin hyviäkin ihmisiä on myös tuntemattomissa! hävitin juuri pankkikorttini päiväksi ja täysin vieraat ihmiset toivat sen minulle takaisin, mikä tuuri. Eräät tietyt ihmiset arvostelevat kaikkea minussa kuten myös sisustusmakuani, no minun mielestäni meriaiheisessa sisustuksessa ei ole mitään rumaa. Itse asiassa kun kävin Saksan Nurnbergin Nordsee -nimisessä pikaravintolassa niin siellä näkyi koko seinän kokoiset meritaulut, niin etten ole ainoa joka pitää meriaiheesta sisustuksessa. Mitä muotiin tulee niin vaikka en muodista enää kirjoita, kyllä se vieläkin on mielessä ja tyylitajua löytyy. Muotiaiheisia kollaasejani pilkattiin lasten muokkausten tasoisiksi, mutta mitä nämä arvostelijat sanoisivat siitä kun tein erään muotiaiheisen jutun (joka ei tänne tule) niin tykkäyksiä ilmestyi 70 pelkästään yhteen teokseen. Toisen tyylitajua ei voi arvostelemalla mitätöidä, tai voi toki mutta nämä ovat makuasioita joista toiset ovat eri mieltä kuin toiset :) Olin nuori joka tykkäsi erityisesti värikkäistä vaatteista ja korkokengistä, kunnes sitten matkustelu tuli kaiken muun tilalle. En ole koskaan ollut millään tavalla julkisuudessa, enkä nyt oikein ymmärrä minuun kohdistuvaa arvostelua. En häpeä sitä että olen ollut nuori joka tykkäsi merisisustuksesta ja kengistä. Minua on arvosteltu myös siitä että kävin kuulemma vain yhden kerran Sisiliassa, niinpä niin, viisi kertaa siellä tuli käytyä. Viimeisin Sisilianmatkani oli 2010 talvella. Mitä väliä sillä edes on montako kertaa johonkin kohteeseen matkustaa? minulle ainakin on ihan sama meneekö joku johonkin kohteeseen kerran vaiko sata kertaa. Jokaisella on lupa matkustaa niin vähän tai paljon kuin haluaa, matkustelu ei ole mikään kilpailu, matkailu on kokemus. Suurin osa tämän ymmärtääkin hyvin.

Sitten vielä toinen ajatus tältä kesältä: tänä kesänä majoituin reissussa asuntoon jossa ei ollutkaan luvattua keittiötä, sen jälkeen näin niin surullisen asian että huomasin että aina asiat voivat olla huonommin. Surullinen asia jota tänä kesänä reissussa näin oli se kun huomasin kadulla nukkuvan raskaana olevan pakolaisnaisen. Kadun reunassa hän nukkui +35C saunahelteessä vauvavatsansa kanssa. Myöhemmin huomasin että nainen kerjäsi. Luulen että hän saattoi olla Syyrian pakolaisia, toivon mukaan hän pääsee jonain päivänä jatkamaan matkaansa, minne sitten onkaan matkalla. Tuli kyllä kamala tunne tämän maailman epäreiluudesta: kun toisilla on rahaa, kodit, työt, kaikki tärkeät ihmiset lähellä, koulutukset ja varaa shoppailla (tai osa näistä) niin joku toinen sen sijaan joutuu kadulla kerjäämään vauva vatsassa ilman ketään ja mitään. Luulen kumminkin että häntä autetaan ja ehkä hän jonain päivänä jatkaa matkaansa kuka ties minne. Pahassa tapauksessa köyhä voi myös tottua köyhyyteen ja siihen ettei toivoa ole. Vein hänelle pikkasen ruokaa. Ei ole reilua elämä ei. Köyhyys ei maailmasta poistu varmasti koskaan, mutta näissä rikkaissa maissa minun mielestäni ihmisten tulisi auttaa toinen toisiaan koska heillä on siihen varaa. Tukea ja auttaa toisiaan, eikä vain pilkata tai kylmästi kävellä ohitse. Esimerkiksi Intian slummeissa kenenkään on vaikea auttaa toinen toistaan kun ei heillä ole edes tarpeeksi ruokaa. Samalla reissulla annoin vanhalle kerjäläismiehelle saippuan, hän hampaattomana yritti syödä saippuan. Ilman matkailua en ehkä olisi kokenut näitä kokemuksia, mutta on hyvä nähdä että hienonkin matkakohteen takaa voi paljastua suurta köyhyyttä ja ongelmia, kaikki ei ole vain hienoja kohteita.

Few thoughts. Nowadays I think the same than Versace. Before when I was younger I thought it was cool to follow trends and fashion blogs. It was nice years ago but then I notice I don't want to be so material: I really don't want to follow all trends, I don't want to do shopping as hobby and get all the time something new and I don't want to become big fan of brands. Then I just end it and started traveling more. All is gone what I had years ago: clothes, shoes and the old home. Now I think is better to leave the old clothes to charity boxs and hope it all goes to poor people where they really need all stuff. I was younger I liked colorful clothes and high heels and then suddenly it almost all change and I started traveling and it is still the main thing to me to travel. I understand now I don't have to live this material culture if I don't want to and I also understand I can't change people. Some people in my life I couldn't trust at all and I was hoping them to change but they never did and they like to judge me about anything and this year I saw very clearly all things. I know it's not possible to change some people, but to forgot it was possible and easier and felt happier then. This summer I lost my bank card and somehow luckily I met so kind foreigners they bring it back to me. Good people are not lost.

This summer I've been traveling abroad in central Europe and somehow I found holiday apartment without a kitchen even I thought there was kitchen but then I notice things could be always worst. I've seen some thing that made me sad: I saw pregnant woman begging on street. There was +35C hot weather then she slept on the street. Then suddenly I felt very sad and strange and when I think about that I will feel it again. I guess perhaps she came from Syria. I had very terrible feeling of how unfair this world really is:  some people has money, work, job, good salary, good house, all loving people near and money for shopping and then there's outside also these people without anything. It was terrible feeling. I'm the reason seeker and I started to think where she came from and perhaps she will continue her traveling to somewhere else. I think people were already helping her little bit but still really strange feeling. I gave her food. I think this what I saw I will never forget and somehow I think she has money someday to continue her traveling wherever she is going to. Things could be always worst. I think it's not possible or easy to remove extreme poverty but I think wealthy countries should help poor people. Without traveling I may not experience these things but I think it is important to see that even in some beautiful cities it's not only about sightseeing and picture perfect places but extreme poverty is also about everywhere now

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on jälleen käytössä uusissa jutuissa.