Matkahaikeus taas

Kuva.

Vaikka matkailu on kivaa, matkahaikeus ei. Uusien kohteiden näkeminen on mahtavaa, mutta se ei kun tuntuu että jotain jää käsken kun lähtee pois vaikka mitään ei jää kesken. Kun menin Italiasta Saksaan heräsin yhden kerran todella pettyneenä sateeseen. En nähnytkään enää samoja aurinkoisia maisemia ja aurinko vaihtui viileisiin talvisateisiin kuten kaikki muukin vaihtui aina kielestä kulttuuriin ja ruokiin. Usein totun tällaisiin muutoksiin samantien, mutta tällä kertaa en tottunutkaan. En voi olla jokapuolella, niin kuin kukaan ei aina voi. Olisin viihtynyt Italiassa vaikka keväästä talveen ja kun olen muualla mietin vaan millaista olisi jos olisin siellä ja mietin myös uusia matkoja muuallekin, jonnekin muualle. Ajattelin vain että jatkossa ei ole pakko matkustaa kohteisiin joihin en enää halua ja että aina voi palata niihin joista tykkäsin. Ei ole pakko kiertää kohteita joissa ei ole aidosti onnellinen. Ehkä en ajattelisi niin paljon näin jos olisi kesä. Mietinnän seurauksena olen alkanut huomata että haluan matkalle kai vaan trooppisiin kohteisiin, en enää tunne viehätystä Keski-Euroopan matkailussa. Poikkeuksena tosin itä-Eurooppa ja Ranska, joissa sentään viihdyn. Tänä vuonna aionkin matkustaa kohteisiin joissa viihdyn ja etsiä uusiakin suosikkikohteita.

Traveling is nice but also I have some nostalgia of the places I miss. I don't forget easily. I mean it is absolutely great to see destinations but that feeling that I got like something is cancelled when is the departure time (nothing isn't cancelled) but example I woke up to rainy day missing the sunshine, streets, landscapes in Italy and all of these little things. I can't be everywhere at the same time as nobody can't. But this time I've decided I must return to places I really like and as I know now mostly I like tropical destinations and I will keep traveling to destinations I could really like. Sometime is important to think where you felt happy. I will also search new favorite destinations.