Matkamuistoja vol. 2

kuva.

Päätin koota vielä toisen jutun matkamuistoista ja matkakokemuksista. Joukossa myös hauskojakin kokemuksia. Olen toiminut rannalla lastenvahtina, tietämättäni. Jostain syystä Italiassa ja Espanjassa joillain vanhemmilla on tapana mennä aurinkotuoliin tai uida toiselle puolen ja pikkulapset jäävät mereen täysin yksinään polskimaan/harjoittelemaan uimista. Yleensä ne uimataidottomat/uimaan opettelevat lapset sitten ovat minun vieressäni jolloin ihmeissäni katson missä ne lasten vanhemmat ovat. Yksi tälläinen esimerkki löytyy parin vuoden takaa Espanjasta, kun kävelemään ehkä juuri oppinut pikkupoika heilui nauraen aalloissa ja pojan "uiminen" oli käsien heiluttelua. Ne hetken kun ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa ja päättää vain olla. Yksi hauska muisto löytyy myös Italian Laziosta kun rannalla oli italialainen äiti poikansa kanssa ja pojalla oli suuri punainen Ferrari uimalelu joka oli  myös Ferrarin mallinen ja liikkui aalloissa. Sekä minä että pojan äiti nauroimme pojan Ferrarille. Yleensä (ainakin Sisilian turistikohteiden) rannoilla on rantavahdit mutta kaikilla etelän rannoilla ei ole.

More travel memories. Somehow often when I go to Mediterranean beaches I end up feeling as nanny. Often in Italy and also in Spain I've seen little kids playing around the beach and they go to swim but they haven't yet learned to swim and then I try to check but don't see their parents nowhere, but their parents are somewhere far or near the beach. It is the moment I start feeling myself not anymore like swimmer but nanny. This has happened to me few times while I was on holiday. And one funny memory was when I was in Lazio Italy I gone to beach and notice one boy got a funny Ferrari swimming toy, haven't seen before anything like that he was like driving Ferrari and swimming at the same time.

Olen viettänyt viime joulun hotellissa Hampurissa huonon tuurin takia. Alunperin tarkoitus oli mennä aivan muualle ja majoituskin oli jo varattu. Mutta yksityinen lomavuokraaja päättikin huijata minua ja hän sulki puhelimensa vain päivä ennen jouluaattoa. Hän siis teki tälläisen hämmästyttävän "jouluyllätyksen" minulle ilmeisesti siksi koska hän ei pitänyt ulkomaalaisista. Vuokraaja ei tiennyt minusta muuta kuin sen että olen Suomesta ja ilmeisesti tämä tieto ei vuokraajaa miellyttänyt. Odotin koko päivän laukkujen kanssa juna-asemalla, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten ymmärsin illalla painella hotelliin, löysin vain yhden ainoan jossa oli tilaa jouluna. Ostin sitten 500g tiramisulaatikon edullisesta aseman kaupasta ja sen lisäksi myös mm. appelsiinisuklaata "joulua" varten. Sää oli pilvinen ja syksyinen. Sellainen oli viime jouluni. Tuo kokemus opetti sen ettei aina ole hyvä luottaa ja varasuunnitelma täytyy aina olla taskussa. Reissujen inhottavista puolista olen päässyt myös aiemmin kokemaan mm. maanjäristyksiä, hämähäkkejä, torakoita, myrskyjä, rasismia yms.

I've spent my last year's Christmas at hotel in Hamburg, Germany. I didn't plan to go there at Christmas and I had reserved already holiday accommodation elsewhere. Then I end up at the station and notice the owner of the holiday apartment didn't answer to me it was all lie. Then I knew I had to go to hotel so I spent Christmas in Hamburg. I found tiramisu and chocolate from the station's market. Picture from Pixabay.

Mies nimeltä Italia. Olin metrossa keski-Euroopassa ja menossa yhteen kohteeseen jonka nimi kuulosti lähes Italialta, vaikka nimi olikin eri ja vain saman kuuloinen. Yks kaks penkillä istunut mies käänsi päätään aivan kuin olisi kuullut nimeään kutsuttavan. Saattaa olla että mies oli ehkä italialainen, ainakin hän tunnisti "nimensä" kuultuaan maan nimen kuuloisen sanan. Pelkästään yhden maan nimi voi aiheuttaa monenlaisia muistoja niinhän se on.

Olen nähnyt matkoilla monenlaista porukkaa: mukavan vanhemman italialaisen pariskunnan jotka tekivät minulle spaghettia yhdessä B&Bssä ja he vouhotivat siitä että minun täytyy tulla heidän kotikaupunkiinsa jossa olin sattumalta juuri jo ollut. He tykkäsivät minusta kovasti vaikka olinkin ulkomaalainen ja vieras. Olen ollut Italian junassa jossa oli samalla penkkirivillä samaan aikaan kyydissä minä, ranskalais-italialainen, virolainen ja venäläinen. Olen ollut etelä-Italiassa junassa jossa retkeilijämies piti minulle suuren luennon Ponzan saaresta Ponza -palapelin kera. Hän kertoi minulle ihastuneensa Ponzan saaren metsiin ja hän nosti matkalaukkuni junaan kuin jonkin kevyen lahjapaketin. Matkalaukkuni painoi niihin aikoihin niin paljon että muut auttajat nostivat laukun kaksin käsin ja itsekin kerran kaaduin matkalaukun alle koska se oli niin painava eikä kulkenut. Olen ollut majoituksessa jossa respan nainen päätti syyttä suotta vihata minua koska olen ulkomaalainen. Hän mm. kävi salaa huoneessani ja likasi vaatteen ja pyyhkeen. Tosin en ymmärrä mitä hyötyä tuosta on, koska ei tästä maailmasta pyyhkeet tai vaatteet lopu vaikka niitä kuinka likaisi kaupasta saa uusia tarvittaessa. Olen myös kuullut muilta matkailijoilta kokemuksia että jossain rantakohteessa vieras mies on tuonut lahjaksi ruusun täysin yllättäen. Minulta löytyy sellainen kokemus Italian rantalomalta että Suomen naapurimaalaiset miehet toivat minulle "lahjaksi" pienen kukan joka oli revitty kahvilan viereisestä kukkapusikosta. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut mutta Belgian Oostendessä paikallisilla on tapana mennä ravintolaan kynttiläillalliselle koirien kanssa. Jolloin myös koirat istuvat arvokkaina ravintolassa omistajiensa seurassa ja myös koirille tarjoiltiin ruokia. Joitain koiria näin jopa työnnettävän rattaissa. Olin kerran Saksassa kaupassa ja myyjä kuunteli kun puhuin suomea ja sitten myyjä alkoi toistella joo -sanaa. Saksan ja -sanalla ei ole suurta eroa joo -sanan kanssa. Kävin kerran valmismatkalla Sardiniasta Korsikalla ja retki sujui muuten hyvin mutta sairastuin kesken matkan. Tunsin itseni yhtäkkiä todella sairaaksi ja muut matkalaiset luulivat että olin "vain" raskaana kuulin kun he kuiskivat sellaista. Olin syönyt pilaantuneita mansikoita edellisiltana ja voin pahoin myös bussissa joka kierteli mutkikkaita maanteitä. Tiet eivät olleet suoria ja bussi singahti vasemmalta oikealla ja oikealta vasemmalle. Meinasin jättää retken väliin kesken kaiken mutta onneksi en jättänyt. Retkestä jäi sekä hyviä että myös huonoja muistoja.

Olen ollut Lontoon lentokentällä niin että kiersin muiden mukana ulos kunnes menin jotain väärää reittiä, enkä löytänytkään laukkua hakemaan vaan suoraan odotustilaan. Jolloin en saanut enää palata etsimään laukkua vaan se tuotiin minulle. Olen ollut Englannissa hotellissa jossa työntekijä päätti huijata ettei ole tilaa, kunnes sitten kysyin toiselta työntekijältä joka kertoi että kyllä on tilaa. Samaisessa hotellissa vanhemmat britit leikkivät hississä possulelulla. Jostain syystä törmään britteihin aina myös Saksassa, siellä missä he kulkevat kuljen minäkin sattumalta. Esimerkiksi pari viikkoa sitten törmäsin britti koululuokkaan. Sama juttu siinäkin että melko usein kuulen matkoilla puhuttavan italiaa ja espanjaa maasta riippumatta mutta harvemmin suomea. Keräsin kerran runsaasti annettavia tavaroita jotka olisin lahjoittanut kissojen pelastusyhdistykselle, mutta erehdyin laskemaan kassin hetkeksi kädestäni korukaupassa jolloin nuorisojoukko vei kassin. Viime kesänä minulta varastettiin yhdessä hotellissa suklaavanukkaat jotka maksoivat euron. Lue myös aikaisempi juttuni matkamuistoista.