maanantai 21. syyskuuta 2015

Ajatuksia pakolaiskriisistä, maahanmuutosta ja rasismista


Kuva.

Tärkeä aihe. Miksi en kirjoittaisi tästäkin aiheesta kun voin. Ajatuksia maahanmuuttajista, pakolaisista ja rasismista. Viimeaikaiset uutiset Unkarin suhtautumisesta pakolaiskriisiin ovat tuntuneet varsin kummalliselta. Matkailijana ajatus siitä, ettei Unkaria saisi ylittää edes junalla tuntuu ikävältä, se on juuri sitä rasismia "ette ole tervetulleita edes ylittämään meidän maatamme". Olen lapsesta asti kammoksunut ja ihmetellyt tuon kaltaista asennetta. Toisaalta ihmettelen myös sitä miksi niin useat pakolaiset haluavat suunnata juuri Saksaan. Jostain syystä useat ulkomaalaiset ovat alkaneet pitää Saksaa ihannemaa nro. ykkösenä. Mielestäni pakolaiskriisiä pitäisi yrittää ratkaista sillä tavalla ettei kaikkia pakolaisia sijoitettaisi yhteen tiettyyn maahan suurina joukkoina ja myös niin että tulisi vapaita harjoittelu- ja työpaikkoja heille mutta myös muille. Saksassa, Englannissa ja Ranskassa on jo havaittavissa sellaista että ulkomaalaisilla on jopa omia alueita ja katuja, mielestäni pakolaisten eristyminen yksin omiin piireihin ei välttämättä ole vain hyvä juttu.  Enemmän tarvittaisiin kunnon tietoa eri maista ja sopeutumista sekä paikallisia ystäviä jotka neuvoisivat ja kertoisivat kulttuurista. Kesän reissussa olen jo nähnyt useita pakolaisia, kuten raskaana olevan nuoren naisen joka nukkui raskausvatsansa kanssa kadulla kerjäten vilkkaalla ostoskadulla. Se oli vain liikaa, liian surullista. Olen omin silmin nähnyt ettei heillä kerta kaikkiaan ole yhtään mitään ainakaan kaikilla, joillain mukana vain reppu jos edes sitäkään. Jotkut heistä ovat terveitä ja toiset taas uupuneita. He ovat täysin sen avun varassa mitä saavat ja heillä on kiire soittaa sukulaisilleen, joista he välittävät vaikka ovatkin toisella puolen maailmaa. Siitä huolimatta he eivät kerjää. On samaan aikaan sekä hienoa että surullista nähdä perheitä jotka ovat yhä läheisiä ja välittävät toisistaan. Punahiuksinen pakolaismies katseli surullisin silmin asemalle päin, haaveissa matkan jatkuminen ja normaali elämä...

Tiedän että tämä asia on varmaankin normaalia vaikkapa Intiassa, mutta minulle tuli erittäin paha mieli siitä että ihmiset vain kävelivät ohi kiireessä ostoksille mennessään kun pakolaisnainen nukkui kadulla suuren raskausvatsansa kanssa. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta ja sen piti olla tuikitavallinen lomapäivä kunnes totuus valkeni. Jonkun elämä on sellaista täysin risaa, että sellainen "loma" täällä pieniä surullisia muistoja ympäriinsä nähtynä saunahelteessä. Jos joku tuntee vihaa maahanmuuttajia kohtaan vain siksi että he ovat maahanmuuttajia niin kannattaa ajatella miltä voi tuntua paeta sotaa kumiveneellä, sitten nukkua puolet päivästä kadulla suuren raskausvatsan kanssa +35C helteessä tai se että monet ulkomaalaiset tekevät töitä jotka eivät kaikille suomalaisille kelpaa kuten siivousta. Miltä tuntuu haukkuminen jota ei ansaitse vain siksi että syntyi muualla. Olisi myös mielenkiintoista tietää mistä suomalaiset alun perin tulivat Suomeen, koska aikanaan kaikki ovat kulkeneet ympäriinsä vallaten maita. Lomat eivät aina voi tarjota vain aurinkoisia hetkiä, kaikella on varjopuolensa. Se oli vain liikaa, kaikki se köyhyys ja toisaalta myös ihmisten materialistisuus, niiden jotka kävelivät naisen ohi mitään näkemättä. Joskus tekisi vain mieli olla ja unohtaa kaikki, mutta se ei näissä tilanteissa auta. Tosin huomasin kyllä että naista autettiin ja hän sai jonkun verran ruokaa ja rahaa. Minäkin vein hänelle hieman ruokaa. Kaikesta huolimatta nainen oli onnekas siinä mielessä että pääsi pois sodan keskeltä ja välillä hän jopa hymyili. On niin vaikea vain olla ja katsoa, kun asiahan on niin että hallitusten ja valtioiden pitäisi yrittää näitä asioita ratkoa. Sotia ei poisteta vain sormia napsauttamalla, mutta jotain voi tehdä. Eikä joka ikisen yksittäisen kansalaisen tarvitse miettiä mitä tehdä vaikka hyvä sekin on että tekee jotain.  Ketään ei voi auttaa vain vierestä katsomalla, olemalla mykkä ja sokea, sellainen ei reagoiva. Luin myös uutisen että ainakin Britanniaan tulevista pakolaisista vain yksi neljästä on Syyriasta. Tärkeää on myös tehdä selvitys kuka pakenee oikeasti sotaa ja kuka lähtee jostain muualta muuten vain.

Sota on kamala asia ja sitä voi olla vaikea käsittää jos ei ole koskaan kokenut mitään ikävää. Sota voi herättää ihmisissä myös myötätuntoa ja välittämistä toisiaan kohtaan. Voi olla myös niin että nainen on tyytyväinen että pääsi lähtemään, on myös lähdöstä haaveilevia jotka eivät koskaan pääse lähtemään koska ei ole varaa. Kaikkein köyhimmät jäävät sodan jalkoihin oman onnensa nojaan. On liian helppoa vain unohtaa ja kävellä pois, mutta tämmöiset asiat ei unohdu. Olen nähnyt myös pakolaisleirin, joka rakennettiin yks kaks liikuntahalliin jolloin pakolaiset kerääntyivät nurmikolle ja viihtyivätkin joten kuten. Keräsin hieman tavaraa ja herkkuja ja vein naisille ja lapsille. Lapset olivat iloisia. Luovutin Sisiliasta ostetun suosikkirannekoruni pakolaisnaiselle, joka osasi aidosti arvostaa saamaansa. Näin vaatimattomia ihmisiä vaikka he ovatkin täysin vieraita, mutta jaksavat vielä kaiken kokemansa jälkeen hymyillä. Kun odottaa näkevänsä nähtävyyksiä löytää yhtäkkiä itsensä keskeltä pakolaisleiriä, tosin olen vain kiitollinen opettavista matkakokemuksista. Pakolaiskriisi tuo mieleeni myös Outlandish Walou -musiikkivideon jossa lauletaan siitä kuinka kaikki haluavat lähteä ja ettei ole yhtään mitään. Kriisin takia myös lapsia on jäänyt orvoiksi ja alle 10 vuotiaitakin lapsia saapuu Eurooppaan yksin, uutinen.  Lapset joutuvat aikuisten tavoin huolehtimaan itse itsestään, ottamaan selvää reissusuunnitelmista ja vain lähtemään. Miltä tuntuu vanhemmasta joka työntää lapsensa lähtevään junaan/veneeseen tietäen etteivät ehkä tapaa enää ikinä. En ole myöskään unohtanut Rooman paikallisia kodittomia, jotka rakensivat jo majoja kodeikseen. Heistä monet ovat kodittomia esim. sen takia jos työ on mennyt laman takia tai jos ovat eronneet muuta syytä ei aina tarvita. Elämä ei ole tasa-arvoista kaikille joka puolen maailmaa.

Toivon että nykyinen paavi on pystynyt heitäkin auttamaan kun valtio ei oikein auta. Myötätuntoinen paavi on myös luvannut majoittaa syyrialaisia Vatikaanin kirkkoihin. Tosin Rooma ei suinkaan ole ainoa suurkaupunki jossa kodittomia on, matkoillani olen nähnyt kodittomia kaikissa suurkaupungeissa. Tosin tilanne on paljon pahempi pakolaisalueilla. Olen myös etelänmatkoillani nähnyt kodittomia ihmisiä jotka syövät roskiksesta, silloin ei tiedä mitä pitäisi ajatella luultavasti tarjota päivän oikea ateria. Matkani eivät useinkaan ole olleet pelkkää lomailua, joskus on pakko auttaa ja tarjota leipä ihmiselle joka tonkii vieressä roskista ainoana haaveenaan päivän ateria. Se jää kyllä muistiin. Sellaisesta jää myös paha mieli pitkäksi aikaa. Joku toinen voi vaikkapa ajaa kalliilla luksusautolla tai omistaa lentokoneen ja joku toinen syö roskiksesta, kyllä tämä maailma on tietyiltä osin aika järjetön paikka! Jollain on työpaikka valokuvaajana ja sitten kehtaa mennä kaatamaan miehen, joka kantoi sylissään lastaan. On vaikea ymmärtää tätä maailmaa, ei kylmyydellä ja ilkeydellä saa koskaan mitään hyvää aikaan, ei etenkään hyvää mieltä edes itselleen. Kuvaaja hävisi kaikin tavoin käyttäytymällä huonosti, sillä kuvaaja menetti työpaikkansa ja maineensa. Sen sijaan kaltoinkohdeltu mies sai työpaikan Espanjasta. Kerrankin kävi niin kuin piti. Ihmetyttää myös millä perusteella nainen valitsi väkivallan kohteeksi miehen jolla sylissä lapsi ja toinen väkivallan kohteeksi valittu oli tyttö. En kerta kaikkiaan edes halua ymmärtää mitä sellaisen ihmisen mielessä liikkuu joka kokee suureksi "oikeudekseen" kohdella lapsia, isiä, tyttöjä ja naisia väärin. Tälläistä käytöstä minä en hyväksy keneltäkään, kuvaajasta sai luuserimaisen kuvan kun hän vielä hyökkäsi tytönkin kimppuun tuon lisäksi. Mitä enemmän matkustan, sen paremmin ymmärrän että kylmillä ihmisillä on itsellään paha olla ja purkavat agressioitaan muihin koska eivät halua apua eivätkä käy terapiassa tms. Lopulta agressiot kasvavat niin suuriksi että agressiivisuus puretaan vaikka suuren rasismin muodossa, se ei kumminkaan ole tervettä. Kannattaa aina ensin tutustua ja vasta sitten tuomita jos on aidosti syytä. Mitä rikoksiin tulee niin maassa kuin maassa kannatan jokseenkin amerikkalaismaista erittäin jyrkkää tuomiota rikoksista, oli kyseessä paikalliset tai ulkomaalaiset. Esimerkiksi vartioidut vankisaaret voisi ottaa jälleen käyttöön, tosin valvottuina ja terapia/psykiatri tulisi olla pakollista tarvittaessa. Lain pitäisi olla sama kaikille ja rangaistukset korkeat ettei esim. terrorismiin ryhtyminen kiinnostaisi.

Tiedän myös miltä pakolaisten kokema rasismi tuntuu, koska olen kokenut rasismia itsekin. Kerran Välimerellä ollessa minulle huudettiin että mene takaisin Ranskaan, vaikka minulla ei ole yhtään ranskalaisia sukujuuria pohjoismaalaisia kyllä. Rasismikohtaus tuli yllätyksenä. Huutajia oli kumminkin vain yksi ja suurin osa olivat ystävällisiä. Se jätti kumminkin oudon tunteen ja ihmettelin miksi minä, sain tuntea etten todellakaan kuulunut joukkoon yhdessä pikkukaupungissa. Ei aina edes auta osata maan kieltä, kun rasisteja riittää. Siitä asti olen entistä paremmin tiennyt miltä rasismi tuntuu ja rasismi on väärin. Kerran Belgiassa minua tönäistiin ja perään huudettiin jotain, ilmeisesti luultiin taas ranskalaiseksi vaikka en puhu edes ranskan kieltä. En aikaisemmin tiennytkään että ranskalaisia vihataan noin paljon Euroopassa, se yllätti. Minulla on suuret siniset silmät mutta silti olen kokenut rasismia. Joskus rasistit päättelevät eri ihmisten ulkonäöstä tiettyjä asioita ja uskovat omiin uskomuksiinsa. Se on vähä-älyistä käytöstä tuomita toinen vain yksistään maan tai ulkonäön perusteella eikä käytöksen ja tekojen perusteella kuten pitäisi. 

Tykkään matkustaa myös monikulttuurisiin suurkaupunkeihin, koska niissä on usein kumminkin hyväksyvämpi tunnelma kuin joissain ahdasmielisissä paikoissa joissa ulkomaalainen on sama kuin joku rikollinen. En ihmettele että romanitaustainen isoäitini isä muutti aikoinaan mm. Lontooseen ja toimi lasitehtaan omistajana Suomessa, hän oli yrittäjä ja puoliksi romani. Kaikki ulkomaalaiset eivät ole tulleet Suomeen hyötymään toisten rahoista, myös se tulee muistaa. Ajattelin etten lähes koskaan mainitsisi asiasta mutta en ole enää niin ujo ja en enää välitä niin paljoa siitä mitä minusta ajatellaan. Ymmärrän miten paljon tykkään reissaamisesta. Perheessäni kaikki ovat reissanneet paljon ja myös toisen suvun puolelta isoisäni sisko matkusti vielä 90 vuotiaana Pariisiin. Tuomittaisiin silti mieluummin ihmiset käytöksen ja tekojen perusteella, ei synnyinmaan/juurien tai ulkonäön perusteella yksistään. Välimerellä koettuun rasismiin en ole reagoinut mitenkään, paitsi nyt tässä kertomalla. Uskontoihin liittyen arvostan vapautta ja vapautta valita, alunperin uskonnot on luotu tekemään hyvä vaikutus kuten opettaa moraalia ja sääntöjä. Ei ole yhtä oikeaa eikä väärää uskontoa, niissä on vain erilaisia oppeja ja sääntöjä. Ihminen voi kumminkin valita ja tietää mitä tekee ihan ilman uskontoakin. Erilaiset uskonnot voi hyväksyä, mutta ei silti tarvitse ihailla mitään uskontoa jos ei halua. Mielestäni kiistely jonkun uskonnon paremmuudesta on turhaa, koska uskonnoissa on paljolti kyse vain säännöistä ja tarinoista.

Hyvät arvot ja moraalin tietää yleensä muutenkin näin ajattelen. Aivan turhaan ja liian usein uskonnot ja niiden erot aiheuttavat sotia, vaikka alkuperäinen uskontojen tarkoitus oli opettaa hyviä arvoja ja sääntöjä. Nykyään on menty siihen että uskonnoista kiistellään ja sen seurauksena aiheutuu sotia ja riitoja, pikkumieliset ihmiset taistelevat siitä mikä on kenenkin mielestä ainut oikea totuus. En usko että mikään uskonto aidosti kannustaa vihaamaan kaikkea. Ajattelen että pahat teot kääntyvät yleensä pahantekijää itseään vastaan, kun taas hyviä tekoja tekemällä ei tarvitse katua mitään, jokainen saa valita. Olen myös lukenut muutamia keskusteluja joissa suomalaiset äiti-ihmiset kehuvat kilpaa heittävänsä mieluummin vaatteita pois kuin että lahjoittaisivat niitä tarvitseville pakolaisille ja muille köyhille. No tästä maailmasta ei vaatteet koskaan lopu ja onko sitten parempi että esim. ketjuliikkeet alkaisivat lahjoittaa uusia vaatteita köyhille ja ehkäpä näin jo tehdään! Suhtautumalla vihalla ei ainakaan kannusta eikä auta ketään elämässä eteenpäin, oli sitten raivon kohteena maahanmuuttaja tai vaikka paikallinen köyhä tai joku muu. Olemalla vihamielinen ja rypemällä vihassa ei vaan voi voittaa mitään. Kiinnostaako sinua asioihin vaikuttaminen/tukeminen? katso Unicef. Voit esimerkiksi lahjoittaa rahaa tai tavaraa Punaiselle ristille, ryhtyä vapaaehtoiseksi, voi myös ryhtyä lipaskerääjäksi. Katso myös Elämää ja matkoja -blogi johon on myös listattu auttamiskeinoja. Vanhempia juttuja: thought of the day about empathy ja juttu maanjäristyksistä. Kaikki jutun kuvat on Pixabayn sivulta.


Kuva. 
Kaikilla lapsillakin on oikeus selvitä elämässä. 
Epävakaissa maissa lasten on vaikea rakentaa minkäänlaista vakaata tulevaisuutta. Auttaa voi monellakin eri tavalla, lahjoittamalla tavaraa/rahaa, adoptoimalla jos toivoo lasta ym.

All children have a right to survive - Unicef

"We need to Change right here Right now 
We got spirals of advices
Thousands seas of wise words

But every human being

Have their own reality

Every soul follows their route

With a different velocity"

- Outlandish Walou
Kuva.